Katselin tuossa että on sen verran aikaa viimeisestä blogikirjoituksesta että pakko kai se on tänne jotai rustata ettei kukaan luule et ollaa maan alle kadottu.

Koirien kanssa ollaan koettu mullistusten aikoja, viime kirjoituksesta. Ollaan muutettu useampaan kertaan kolmistaan, minä, Topi ja Taika, ja kaikenlaista kommellusta on sattunut. Jalmari-pentu piti valitettavasti sijoittaa uuteen kotiin sillä se ei ollut minun omistuksessa enkä olisi muutenkaan pystynyt yksin pitämään kolmea koiraa kun muutin yksiöön. Terveisiä vain uusille omistajille, toivottavasti poika on tuonut iloa!

Treeni-into on ollut hakusessa useampaa otteeseen, mutta toisaalta taukokin on tehnyt hyvää, kaikkien niiden aktiivivuosien jälkeen. Taika kerkesi olla puolitoista vuotta sairaslomalla, kun sitten sain yhtäkkiä päähäni että nyt jos koskaan mennään kokeeseen, kun neidin polvikin näyttää olevan ihan oireeton. Kuukauden päivät ehdittiin treenaamaan ennen jälkikoetta, ja hupsista vaan, kakkostulos sieltä napattiin! Paljon petrattavaa toki jäi mutta siihen treenimäärään nähden ihan ok suoritus! Katsotaan josko tulevalla kaudella koitettaisiin seuraavaa luokkaa! Näyttelyihin olisi tarkoitus lähteä Taikan kanssa esittäytymään parin vuoden tauon jälkeen, katsotaan jos saataisi Topin tyttäretkin mukaa kauneuskilpailuihin mukaan!

Topi papparainen touhuaa edelleen kuin nuoret pojat, täynnä intoa ja energiaa. Naama on harmaantunut ja ainakin takajaloista on lihakset vähän kuihtunut. Eturauhanen on joskus pikkusen vaivannut mutta sekin hoituu c-vitamiinibuusterilla, muuten jannu on terve kuin pukki, eli toivotaan Topsukalle vielä monia vuosia meidän kanssamme!

Kotisivut koitan saada pikimmiten päivitettyä, kun saan uudet tunnukset uuteen palvelimeen.

Hyvää kevättä kaikille!

Niinhän siinä kävi kuten pelkäsinkin, eli Taikan jalasta katkesi ristiside loppujen lopuksi. Koiruudet oli pitäny oikeen kunnon bileet keskenään, kaatanu portit ja revitelly oikeen koko rahan edestä muutenkin pitkin kämppää pari viikkoa sitten.. Kun tulin töistä kotiin, oli vastassa hävityksen kauhistus, 1 iloinen pentu,1 vähän nolon oloinen pappakoira, ja 1 kolmella jalalla kulkeva neitikoira... Ei tarvinnut montaa sekunttia pähkäillä mitä oli tapahtunut, mukaanlukien Taikan jalan kohtalo. Olin varma että ristarit oli poikki. Tätä kirjotellessa olemmekin just saapuneet kotiin Seinäjoelta, jossa Taikan jalka operoitiin. Polvesta oli kierukka revennyt, ja toinen ristiside katki. Taikalle leikkaus tehtiin TTA-menetelmällä ja kontista pitäisi tulla ihan käyttökelpoinen Katsotaan sitten jääkö neiti kotikoiraksi vai siirrytäänkö sitten tokoilemaan vaikka.

Pentusuunnitelmat menikin sitten niin totaalisen mönkään kun vain voi mennä, eli Taikaa ei tulla käyttämään jalostukseen. Itse en olisi valmis ottamaan operoidun koiran jälkeläistä, eikä moraalini anna periksi myydä sellaisen koiran jälkeläisiä kenellekkään kirkkain silmin, vaikka kyseessä onkin tapaturmasta johtuva vaiva. En kuitenkaan voisi koskaan olla varma oisiko taustalla silti perinnöllinen heikkous ristareissa, miksi siis riskeeraisin? Ristareiden katkeaminen on aika yleistä rotikoilla nykyään, eikä asia tule paranemaan jos niistä ei välitetä jalostuksellisessa mielessä. Vaiva on vähän sellainen mistä ei mielellään ilmeisesti moni puhu mitään tai ei koe sitä merkittäväksi haitaksi, mutta oma mielipiteeni on että se on vähintään yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin seikat mitä pitää ottaa huomioon! Ei sota yhtä miestä kaipaa, tai tässä tapauksessa kanta yhtä koiraa, joten ei tässä itkua tarvitse onneksi vääntää asian takia

Elämä se on tämmöstä ja kaikella on aina joku tarkoitus! Me sitten Topin kanssa valmistaudutaan ens viikolla kisailtaviin Rotumestaruuksiin, onhan siinä mulla ihan sopivasti hommaa ollut kun ollaan papparaisen kanssa treenattu. Siinäpä onkin malliesimerkki koirasta jonka kanssa on voinu treenata  "sata lasissa" eikä paikat ole hajonnu, vaikka jalatkin on vähän vinksin vonksin. Ja ei se nyt enää mikä nallikka ole

Hyvää alkavaa syksyä!

Kirsi

Laiskana en ole jaksanut blogia päivittää, mutta nyt siihen saadaan vihdoin muutos !

Taikan treenit kuivui kasaan alkukeväästä kun sille kävi ikävä tapaturma ja se loukkasi jalkansa pahasti. Lepo ja tulehduskipulääke eivät tehneet tehtäväänsä ja jalka siis jouduttiin uudestaan kuvaamaan. Kuvissa näkyi että polveen tullut voimakas isku oli tehnyt ikävää jälkeä, ja jalka tuskin tulee enää kestämään niin rajuja treenejä mihin ollaan totuttu. Nyt mennään kuukausi eteenpäin cartophen-pistoksilla ennaltaehkäisemään nivelrikkoa, jota alkaisi kehittymään ilman hoitoa. Lisäksi Taika sai uuden rimadyl-kuurin poistamaan tulehdusta. Aloin antamaan sille lisäksi vihersimpukka-ravintolisää. Mutta paras uutinen on että se saa viettää ihan normaalia koiran elämää, ilman sen suurempia rajoitteita. Kunhan saadaan jalka pelittämään, ainakin jälkeä treenataan ja miksei muutakin, koiran ehdoilla. Eli pentusuunnitelmat ovat nyt tältä osin pois suljettuna. Katsotaan sitten uudestaan kun ollaan saatu koira siihen kuntoon.

Jallu-pentu kasvaa minkä kerkiää, ja on niin mahdottoman ihana riiviö. Kaikkea päänvaivaa se on keksinyt mutta samalla on aivan mahtava persoona!! Tottis-ja jälkitreenit on aloitettu jo varhain keväällä ja pennussa tuntuu olevan potkua! Olemme siis enemmän kuin tyytyväisiä tähän poikaan!!

Topi papparainen se taas ei tunnu jäävän koskaan eläkkeelle, en voi olla sanomatta että tuo ruma rottweilerini on kyllä ehdottomasti elämäni koira!!  Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä vielä rotumestaruuskisoihin pohjoiseen, ja treenattukkin me ollaan hei! Vielä ei ihan parhaassa iskussa olla mutta onhan tässä aikaa!!  Mahtaakohan olla kisojen vanhin osallistuva koira?! Who knows.. ja vaikka ei mitaleita tuliskaan niin jo se että sen kanssa pystyy osallistumaan tekee fiiliksestä mahtavan!

Hyvää kesää kaikille!!

Pari kuukautta taas menny nii ettei oo tullu vilastuakaan tänne blogiin... Talvi on ollu niin epäystävällinen koiraharrastajan kannalta että todella epäsäännöllisesti on tullu mitään tehtyä. Koirien kanssa ollaanki lähinnä sisätiloissa reenattu.

Pääsiäisenä kävästiin likkaporukalla paku täynnä isoja ja pieniä rottiksia Kauhajoella asti tottiksilla. Kyllä täytyy sanoa että kyllä kelpaa noin komias hallis talvellaki harjotella, upeat puitteet!! Iso Kiitos Peltosen Helenalle!

Tässä vielä mun karvaturreista muutama foto: KUVIA EI SAA KOPIOIDA!! DO NOT COPY THESE PHOTOS!

Kun niitä pentuja ei sitten tullut, niin lomailut loppui seinään Taikan osalta. Tottista ollaan tahkottu uudella innolla ja uudella tavalla ja toivon mukaan työ kantaa hedelmää. Laitoin tavoitteeksi nyt vähintään alokasluokan koularin metsäjäljeltä kesään mennessä. Vähän kiire tuon metsän kanssa taitaa tulla mut hei, ainakin intoa riittää!

Käytiin Taikan kanssa hakutreeneissä puolen vuoden tauon jälkeen ja kyllä mimmillä ainakin virtaa riitti. Ilmaisut meni paremmin kuin koskaan ja muutenkin akka ihan täpinöissään. Jotenkin tuntuu että tuo on muuttunut jollain (hyvällä) tavalla, jotenkin sähäkämpi pakkaus taas, vai lieneekö liian laiskottelun tehneen elämän tylsäksi. Jotenkin olen jo odottanut tätä että pääsee taas treenaamaan, vielä kun noi lumet sulaisi niin pääsisi Taikan kans sinne metsään tekeen jälkeä. Janathan on ihan kokonaan opettamatta ja jäljellä tarvitaan ruokaa runsaasti mutta luulen että toi uus muona muuttaa kaiken. Meillä loppui nappularalli koirien kanssa ja nyt molemmat syö NEUta, mitä laatua nyt milloinkin plus lihoja ja muuta luonnon härpäkettä. Koirat kiittää ja on hyvässä kunnossa.

Syksyllä sitten oisi tarkoitus lähteä tuonne Tanskan maalle sulhoa tapaamaan, mikäli nyt tällä kertaa kaikki sujuisi kuin pitää.