Taas on kaikennäköistä tullut puuhailtua. Ens alkuun kerrottakoon että Topsun kans käytiin vielä voittajaluokan jälkikokeessa, ja saatiin kakkostuloksella koulutustunus JK3. Elämäni eka voi-koe ja täytyy sanoa että olin oikein tyytyväinen Topin tekemiseen, vaikkakin epäonnistuimme esineruudussa aika pahasti. Tarvii ottaa oikein nyt asiakseni alkaa treenaa tota ruutua, koska siitä on näköjään tullu meidän "heikoin lenkki". Topi näyttää oppineen aika selkeästi että ruutuun kuuluu ihan ensiksi tehdä tarpeensa, ja vasta kun suolta myöden röörit on tyhjät, aletaan hommiin. Valitettavasti tässä kuluu aikaa enemmän kuin 5 minuuttia että kaikki 3 esinettä on blokattu   Ruudusta saatiin siis 9 pistettä, sillä yhden esineet Topi kerkesi mulle tuomaan. Tottiksessa Topi teki koko suorituksen korkeassa vietissä, asenteella. Tutuista virheistä ropisi pisteitä: luoksetulossa törmäämiset, sivulle siirtymisissä päin hyppimiset, A-esteellä takaisin tullessa hyppäsi toisen esteen.... mitäs vielä.. 82 pistettä yhteensä, mutta tyytyväisiä ollaan. Jäljellä sitten lähes kaikki meni nappiin, jana oli "täydellinen", ja jäljestäminen sujui oikein hyvin. Kulmat ja piikit mentii myös oikein hienosti. Kolmannen kepin jälkeen oltiin edetty jonkin matkaa, kun muutaman metrin päässä kuulin jonkun huutelevan, en ensin tajunnut mistä ääni tuli, mutta sitten näin että toinen kilpailija oli tulossa kohti meidän jälkeä, aivan muutaman metrin päässä. Hän kysyi että voiko nämä jäljet olla näin lähellä toisiaan, he olivat juuri poimineet kepin omalta jäljeltä. Vastasin että niin olimme mekin hetki sitten omalta jäljeltä keppi nostettu. Eipä siinä voinut muuta kuin toivottaa tsemppiä kilpakaverille ja toivoa parasta että ollaan omalla jäljellä edelleen. Tässä kohtaa aloin jarruttelemaan Topia koska väkisinkin alkoi tuskan hiki nousemaan otsalle! Koitin seurata miten se jäljestää, mutta lopuksi annoin sille enemmän "siimaa" koska edessä oli tosi tiheä puusto. Näille maille sitten taisi se neloskeppi jäädä, koska jonkin ajan päästä tuli kulma, ja uskoinkin että kyllä omalla jäljellä edelleen ollaan. Vitonen ja kutonen nousikin sitten ongelmitta, aikaa jäi reilu vartti, eli ihan hyvin oltais voitu lähteä vielä "etsimään" sitä, mutta en sitten enää viitsinyt, jäi mikä jäi. Jännittyneenä odoteltiin sitten janapisteitä, ja täydet pisteethän me saatiin siitä. Loppujen lopuksi pisteitä tuli 241. Viereisen jäljen koirakkokin oli saanut kaikki 6 keppiä. Nyt ollaan sitten kokeiden puolesta sitten tauolla, aletaan varmaan käymään Topin kans enemmän hakutreeneissä, ja sitä esineruutua tosiaan.

Taikan kanssa oli tarkoitus reenailla loppuvuosi, tottista, jälkee ja hakuu, vaan sittenpä kävikin niin että oltiin töissä meidän yhdistyksen luonnetestissä ja eräs koira ei voinutkaan osallistua. Päätettiin sitten testata Taika, vaikka olin ajatellut sen testauttaa vasta hieman vanhempana, kun se on aikuisempi ja sillä on enemmän "elämänkokemusta". Toisaalta ajattelin että muut osa-alueet varmaankaan eivät vanhempana paljoa muutu, kuin tuo iän mukana tuoma itsevarmuus ja ehkä rauhallisuus. Testin mukaan mm. terävyys on suuri, ja tämä ehkä yllätti sittenkin, olkoonkin että tiesin sen olevan terävä koira, mutta että NIIN terävä, sitä ei ole arkielämässä mitenkään näkynyt. Terävyys on eniten näkynyt siinä miten se on reagoinut esim toisiin koiriin. Kotona tai kylässä koiran saa laittaa vaikka solmuun, oli sitten tuttu tai vieras ihminen, mies tai nainen kyseessä, se on äärimmäisen ihmisystävällinen. Lisäksi Taika on aina ollut erittäin utelias, sen on aina "tarvinnut" päästä katsomaan kaikkea uutta, mm. ryöminyt vaikka ladon oven alta katsomaan mitä siellä on, lenkillä kulkiessa ja omassa pihassa se on itsevarma, ei jäykistele eikä jähmety. Vastaantulevista ihmisistä tai pyöräilijöistä tms ei välitä ja jos joku haluaa tulla silittämään niin sitähän saisi silitellä vaikka koko päivän! Vikkaus mun mielestäni tulee paljon selvemmin esille arjessa, ja toisaalta, sehän on loogista, koska normielämässä tuon koiran ei ole tarvinnut reagoida uhkaaviin eleisiin ( ellei oteta suojelutreenejä mukaan), vaan nimenomaan kun sitä testataan "äärimmäisissä olosuhteissa" se osoittaa nopeasti vastareaktion.

Ehkäpä tuo rohkeus tuli erilailla valoon tuossa testissä, sillä niin kuin aiemmin kerroin, Taika on aina ollut hyvin reipas ja rohkea koira, omasta mielestäni ihan idioottimaisen utelias. Se on yhden ainoan kerran elämässään säpsähtänyt jotain, se oli silloin noin 5kk ikäinen ja kyseessä oli ojarumpu joka lojui jälkipellon reunalla. Se jostain syystä hirvitti sitä ensireaktiona. Testissä taas rohkeutta olisi tietyissä tilanteissa olla enemmän. Kaikki osa-alueet kuitenkin plussalla jotenka tervepäisten puolella ollaan!   Jalostusvalinnoissa luonne on otettu huomioon jo ennen tätä testiä, urokselta en toivonut selkeää terävyyttä enkä vikautta löytyvän, enemmän kovuutta ja tasapainoisempaa luonnetta.

Nyt kun ne juoksut siis vaan alkais..