Kesä on siitä ihanaa että silloin on yleensä ainakin joskus lämmin.. Kesästä kannattaakin nauttia täysin siemauksin ja tästä lähtien taidankin kesäajan itselleni asettaa "koekieltoon"! Ainaki kesä-ja heinäkuun taidan jättää väliin, sillä heltellä ei ole koiran kanssa kivaa kisata Tänään karvaasti se koettiin kun lähdetttaiin kokeilemaan avoimen luokan jälkikokeeseen. Pääsimme jäljelle puoli 11 aikaan, kuumuus oli jo käsin kosketeltavissa, ja aivan janalta lähtien tuntui että olen ottanut ihan jonkun muun koiran mukaani kuin omani! Jana, mikä on ollut aina Topilla hyvä, meni aivan yhdeksi haahuiluksi, ja koira lähti takajäljelle. Ei muuta ku takasi janalle ja sitten lötyi se oikea suunta. Topi jäljesti ensinnäkin aivan hitaalla vauhdilla mikä ei todellakaan ole sen tapaista, tuntumaa ei ollut liinan päässä juuri ollenkaan, ja koira vaikutti siltä niinkuin ei olisi yhtäkään jälkeä ajanut eläissään. Ensimmäisen "tien" ylityksen kohdalla koira päätti että jälki loppui siihen. Katteli mua hämillään korvat luimussa! Oletin jäljen jatkuvan "tien" yli ja annoin uuden käskyn. Ja sinnehän se jatkui, ja eka keppi nousi. Tässä vaiheessa ajattelin että tuo alku oli vaan alkukankeutta, ja nyt koira alkoi pelittää. Pelittihän se, noin 100 metriä ja sitten Topi vei mut uudestaan "tien" yli ja rupesi haahuilemaan. Annoin useita käskyjä mutta koira vaan katteli mua tyyliin "äiti ei täällä mitää jälkiä ole". Päätin palata takaisin tien toiselle puolelle ja kas kummaa jälki löytyi ja jatkuikin suoraan eteenpäin. Mentiin hyvällä tuntumalla 200-300metriä ja toka keppi löytyi. Samantien tuli tien ylitys jonka jälkeen mentiin hetki vielä suht ok, mutta sitten mulla tuli tunne että nyt ei olla enää  varmaan oikella jäljellä ja samassa huomasin että Topi nuoli vasenta tassuaan kiivaasti ja ravisteli sitä minkä kerkesi. Mikä lie kusianen oli purassu poikaa anturoitten välistä mutta ei edes antanut mun katsoa kunnolla kun ravisteli niin vimmatusti. Sen jälkeen olikin enää turha jatkaa, Topi suostu muutaman metrin menemään jäljellä ja sitten meni aina maahan nuolemaan kinttuaan. Oi voi, kyllä v*tutti suoraan sanottuna, treenit oli menny hyvin ja oltiin valmistauduttu kaikenpuolin ja tottakai kokeessa kaikki menee päin helvettiä! En usko että koira n.s. "kusetti" mua sillä että olisi tiennyt että nyt ollaan kokeessa, koska Topi ei ole sen tyylinen, se tekee aina siksi että se haluaa tehdä töitä, ja jos se ei tee, niin siihen on jokin oikea syy.  Varsinkin tuo jälki, mitä vanhempi se on sitä paremmin se tekee töitä. Mutta eipä ole koira kone, ja eipä ole muuten ohjaajakaan!!   Tästä viisastuneena siis jätämme hellepäivät vaikka makoilua varten, mutta kokeeseen emme yritä. Korkeintaan näyttelyissä voidaan käydä.

Reilun parin kuukauden päästä olisi sitte kellokisat ja sitten alkaa lähenemään Taikan astutus. Pari näyttelyä tosiaan käydään "näyttelemässä" ja tulossa on myös ulkomuodontarkastus elokuun puolella näillä näkymin. Taikan kanssa on löytynyt mukavasti yhteinen sävel, vaikka narttumaisia piirteitä tuolla akalla löytyykin ja nyt näyttää tasamaan nouto ja aika kivalta, mitä nyt pikku hiomista ja viilausta tarvitaan  Hyppynouto onnistuu jo tokoesteellä, vielä kun saadaan pk-esteellä tekniikka kuntoon niin, hei, sehän alkaa pimu oleen tottiksen osalta osasuoritukset kohillaan alokasluokkaa ajatellen. Seuraamiseen tarvitaan tietysti vielä paljon lisää kestävyyttä. Eteenlähetyksessä ei olla vielä maahanmeno-asteella, mut hyvi edetään jo kentän päätyä kohti!  Mutta nämä ovat sitten ensi vuoden juttuja vasta.